Sormiruokuokailu... Tuo päivän muotisana ja ilmiö!
Jos olen ihan rehellinen, en aluksi ihan lämmennyt ajatukselle käsillä syömisestä - enkä siitä tulevasta sotkusta ja ruokahävikistä. Ennen kaikkea olin huolissani turvallisuudesta, onko ihan oikeasti järkevää antaa pikkuvauvalle bataatti käteen ja toivoa, että hän osaa sen syödä. Ja jos osaa syödä niin ettei tukehdu niin saako se reppana mitään sitten suuhunsa ja riittävästi ravintoa? Eikö voi harjoitella näppäryyttä leluilla? Mikä valmius se muka on syömiseen, että osaa istua ja mättää ruokaa päättömästi suuhunsa ilman järkeä (jos oletetaan, että ruoka osuu kohdilleen ylipäänsä)? Mutta, aikani asiaa tuumittua pikkuinen Rosa sai kuin saikin maissinaksun käteensä ja siitä se sitten alkoi... Pikkuinen naksu-hirviö oli syntynyt! Niin käsittämättömän onnellinen ja suloinen hän oli, että täytyihän se lähteä miettimään, mitä muuta saattaisi pienelle puolivuotiaalle lähteä tarjoilemaan...
Kokeiluun on sisältänyt monenlaisia vaiheita. Iloa ja onnistumisia, itsesyömisen riemua, turhautumista, harmistusta, vanhempien väliin jääneitä sydämenlyöntejä, kauhun hetki... ja siitä seurannut peruutus pisteeseen "tätä ei tehdä enää koskaan ikinä"... ja varovaisia uudelleenkokeiluja, koska vauva niin tykkäsi.
Ihan ongelmitta ei siis olla päästy. Pienet palat on liian hankalia saalistaa nyrkkiin, isoista menee suuhun kaikki mitä mahtuu ja se jo menee alas tai ei.. Muutama juttu meilläkin on kuitenkin toiminut ihan tosi hyvin (ainakin toistaiseksi) ja haluan vinkata ne nyt tähän:
Jos olen ihan rehellinen, en aluksi ihan lämmennyt ajatukselle käsillä syömisestä - enkä siitä tulevasta sotkusta ja ruokahävikistä. Ennen kaikkea olin huolissani turvallisuudesta, onko ihan oikeasti järkevää antaa pikkuvauvalle bataatti käteen ja toivoa, että hän osaa sen syödä. Ja jos osaa syödä niin ettei tukehdu niin saako se reppana mitään sitten suuhunsa ja riittävästi ravintoa? Eikö voi harjoitella näppäryyttä leluilla? Mikä valmius se muka on syömiseen, että osaa istua ja mättää ruokaa päättömästi suuhunsa ilman järkeä (jos oletetaan, että ruoka osuu kohdilleen ylipäänsä)? Mutta, aikani asiaa tuumittua pikkuinen Rosa sai kuin saikin maissinaksun käteensä ja siitä se sitten alkoi... Pikkuinen naksu-hirviö oli syntynyt! Niin käsittämättömän onnellinen ja suloinen hän oli, että täytyihän se lähteä miettimään, mitä muuta saattaisi pienelle puolivuotiaalle lähteä tarjoilemaan...
Kokeiluun on sisältänyt monenlaisia vaiheita. Iloa ja onnistumisia, itsesyömisen riemua, turhautumista, harmistusta, vanhempien väliin jääneitä sydämenlyöntejä, kauhun hetki... ja siitä seurannut peruutus pisteeseen "tätä ei tehdä enää koskaan ikinä"... ja varovaisia uudelleenkokeiluja, koska vauva niin tykkäsi.
Ihan ongelmitta ei siis olla päästy. Pienet palat on liian hankalia saalistaa nyrkkiin, isoista menee suuhun kaikki mitä mahtuu ja se jo menee alas tai ei.. Muutama juttu meilläkin on kuitenkin toiminut ihan tosi hyvin (ainakin toistaiseksi) ja haluan vinkata ne nyt tähän:
Ne Naksut. Nro 1. Niitä Rosa rakastaa ja niiden turvin meillä muu perhe saa tarvittaessa ruokarauhan tai äiti kahvirauhan vauvatreffeillä...
Leipä. Tätä kokeiltiin ihan vain siksi, että Rosa oli niin valtavan kiinnostunut meidän leivän syömisestä. Koska se maistui ja koska höttöinen vaalea leipä ravintoarvoiltaan ei ole mikään ravitsemuksellisesti toivottava valinta, niin innostuin Simppeli sormiruokakeittiön ohjeella leipomaan Rosalle jämäpuurosta puurorieskoja. Oli muuten hyvä ja helppo ohje! Se vain, että meitä vanhempia vähän pelottaa, joten leipä syödään enimäkseen niin, että me vanhemmat annetaan sopivia paloja.
Tässä linkki ohjeeseen!
Bataattiranskalaiset. Nämä ovat toimineet hyvin. Pienen pohdinan jälkeen todettiin, että tuollainen tikkumallinen ruoka parhaiten onnistuu ilman pinsettiotteen hallintaa. Perus bataaatiranskisohjetta muokaten saatiin sitten aikaiseksi seuraava ohje:
-Uuni päälle 225-astetta
-Kuoritaan 3kpl bataatteja ja leikataan niistä puolet vauvan käteen sopiviksi tikuiksi (itse tein vauvalle sellaisia pitkiä tikkuja, että on helppo pitää kiiinni. Kokemus opetti, että ensi kerralla teen niistä myös kapeampia, niin ei irtoa liian isoja paloja) ja toisesta puolikkaasta muille perheille mieluisia puikuloita. Rönsyt laitoin kattilaan ja tein niistä sosetta pakkaseen.
-Vauvan bataatit omaan kulhoon ja muiden omaansa. Vauvan kulhoon 1,5rkl öljyä ja 1,5rkl maissitärkkelystä. Muille samat +suolaa, pippuria ja mausteita oman maun mukaan. Sekoitetaan.
-Sitten vain molemmat setit omille pelleille ja uuniin. Noin 10-15min ja on valmista.
Monet varmasti höyrystävät samanlaisia paloja tai tekevät niitä muilla menetelmin erilaisista kasviksista, mutta meille tuo paistaminen on ollut ehdoton, koska kaikki kostea/nihkeä lipeää käsistä ja jotenkin ällöttää Rosaa. Samasta syystä esimerkiksi kurkkutikut saavat Rosassa aikaan lähinnä kylmiä väreitä.
Sen sijaan etenkin tuoreet hedelmät ovat maistuneet loistavasti meidän pikku napostelijalle, mutta nekään eivät pysy kädessä vielä vaan niitä syödään vanhempien käsistä... ei siis voida vielä sormiruokailuksi kait laskea. Hedelmistä mandariini on makuna ihan ykkönen! Siitä Rosa tosin vain imeskelee mehut ja hyvä niin.. muuten pelkäisin, että tukehtuu.
Kokonaisuudessa siis edelleen mennään pääasiassa maidolla, puurolla, soseilla ja tuoreilla hedelmillä - vanhempien avustuksella syötynä. Hyväksi havaittujen sormiruokien suuren suosion vuoksi niitä varmasti vähitellen taitojen karttuessa - etenkin pinsetti otteen löydyttyä - otetaan mukaan enemmän.
-Maarit-
Kommentit
Lähetä kommentti