Maailman huonoin äiti

Tiedättekö ne aamut kun yöllä ei ole nukuttu yhtään, vaatteet ovat kadoksissa, vauva itkee, sinä itket, kaikki itkee.. mihin askareeseen ikinä tartutkin varmaa on vain se, että se epäonnistuu. Täydellisesti.

Onneksi näitä aamuja ei ole jokapäivä eikä edes jokatoinen päivä. Oikeastaan aika harvoin, mutta silloin kun SE aamu sattuu kohdalle on tosikyseessä. Jälkeenpäin saattaa naurattaa ehkä, mutta sillä hetkellä tuntuu, että olet vähintään.... maailman huonoin äiti.





Meille sattui tällanen oikea "peikkoaamu" viimeksi muutama viikko sitten ja se olikin huonoista päivistä kaikista huonoin. Koko yö heräiltiin vauvan kanssa syömään tiheästi. Usein se ei haittaa yhtään,mutta juuri sinä aamuna väsytti ihan hirveästi. Aamu menikin sitten peikko tunnelmissa eikä tietenkään päiväunet oikein siinä mielialassa luonnistuneet. Eikä mikään muukaan. Lopulta noin lounasaikaan päätin, että kyllä se niin on, että aamukahvit tässä kuitenkin  juodaan ja laitoin kahvit valumaan. Samalla vauvalle tuli myös nälkä ja kuinka ollakaan hän torkahti sohvalle syödessään. Kahvin lorina muuttui oudoksi, keittiöstä tuli palaneen käry ja minä säikähtäneenä pomppasin katsomaan mitä tapahtuu.... Kaikki tiedätte, suuri virhe. Kahvit valuivat pitkin keittiön lattiaa mitälie olin tehnyt, mutta ei se mitään.... Selän takaa kuului kops ja pitkä hiljaisuus. Vauva ei ollut enää sohvalla.



Hetkellinen helpotus oli havaita, että vauva makasi massullaan sohvan vieressä pää reippaasti ylhäällä -"mitä tapahtui" ilmeen kanssa. Itkukin tuli vasta kun minä astuin kuvioon hysteriani kanssa. Soittorumpaa, panikointia, hätäilyä. Lopulta kaikki hyvin, mitään ei käynyt. Mutta, se tunne... minä olen maailman hunoin äiti, hunoista äideistä huonoin.

SE tunne ei liity vain näihin pahinpiin ja epäonnisempiin sattumiin. Sen saa myös helposti vertaamalla omaa lasta tosiin -kuten siskoni edellisessä postauksessa kirjoittikin. Sen saa myös helposti lukemalla vauva keskusteluita. Pitäisikö minunkin imettää pidempään, synnyttää ilman kivunlievitystä, antaa vain itse tehtyjä ruokia, hankkia vihannekset lähitilalalta ja olla muutenkin vain ihan super. Pitäisi olla enemmän läsnä, olla tietoisempi, harrastaa lapseni kanssa enemmän. Olla enemmän, olla parempi.







Näissä kuvissa on  iloinen ja tyytyväinen Rosa. Sellainen hän useinmiten on, vaikka, hänen äitinsä mokailee ja sekoilee ajoittain. Useinmiten meidän arki on mukavaa ja hauskaa eikä siihen sisälly sohvalta putoamisia. Sellaisia huonoja päiviä ja virheitä vain sattuu, vaikka miten olisi hyvä äiti. Ollaan siis armollisia itsellemme ja toisillemme eikä välietä liikaa niistä näisät "peikkopäivistä" mitä meille kaikille välillä tulee.

Positiivisin ja kannustavin terveisin Maarit


Kommentit

  1. Monet jää juuri spekuloimaan itsekseen noita "huono" äiti tuntemuksia ja siitä se paha mieli vasta tuleekin. Kunpa juuri muistaisimme sen, että jokainen varmasti tekee parhaansa lasten kanssa. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin <3 Enempää ei voi tehdä kuin parhaansa.

      Poista

Lähetä kommentti