Uskomatonta, mutta totta. Vauvavuodesta on kulunut kohta jo puolet. Puolet. Sitä sanotaan, että vuosi kuluu nopeasti, mutta tämä on jo liikaa. On siis aika pysähtyä tunnustelemaan siskon jalanjäljissä missä meillä mennään. Tässä siis Rosa 5kk postaus.
Rosa on kasvanut valtavasti, vaikka pieni vielä onkin. Painonsa hän on tuplannut syntymästä ja sitä on nyt jo reilusti päälle 6 kg ja pituuttakin jo useamman sentin päälle 60 cm. Jos ulkoista massaa ei ikään nähden ihan hirveästi ole, niin luonnetta sitäkin enemmän. Meillä ei juuri itkua kuulla mutta kärttyisiä komentoja ja käskyjä tasaisesti. Nuori neiti tietää mitä haluaa eikä epäröi sitä vaatia.
Vaikka meillä käskyt ja komennot raikuvatkin, niin on Rosalla myös toki herkkä puolensa. Hän osaa vierastaa ja vieraaseen syliin joutuminen aiheuttaa lähes poikkeuksetta hätää. Tuttujen ja tutuksi tulleiden kanssa Rosa tykkää kovasti jutella ja höpötellä ja uusia äänteitä sitten testaillaan tunteella ja rakkaudella. Joskus Rosaa alkaa ujostuttamaan kun hän okein innostuu testailemaan ääntään ja silloin pitää hetki olla hiljaa ja ihmetellä miten sitä niin uskalsikin kovaa puhua.
Rosa osaa hymyillä ja nauraa. Asioita mille meillä nauretaan: hassut sanat ja äänteet (Bingo, riisikakku, kristallikruunu, päristely), aivastukset (omat ja muiden) ja se kun jotain hassua putoaa jostain, yleinenn höpsöttely sekä kutittelu. Joskus Rosa saattaa ihan itsekseen purskahtaa nauruun eikä meistä kukaan oikein tiedä mikä oli hauskaa.
Muita opittuja taitoja ja mielusia puuhia: Seisominen (pienikin aikuisen tuki riittää), jalkojen tutkiskelu, käsillä leikkiminen ja kaikenlainen tavaroiden hypistely. Etenkin seisominen on mieluista ja sitä pitäisi tehdä mieluiten koko ajan.
Kuten aiemmin kerroinkin, meillä maistellaan jo soseita. Kasvikset ovat saaneet kavereikseen hedelmiä ja marjoja. Hyvin maistuvat etenkin päärynä ja mango, makeita kun ovat. Myös oman ruokalapun syöminen on korkealla suosikkien listalla. Toistaiseksi määrät ovat vielä pysyneet noin kahdessa teelusikallisessa, mutta enemmänkin on annettu silloin kun on maistunut. Oma lusikka olisi mukavaa antaa neidille käteen, mutta sillä viuhdotaan niin mahdottomasti, että tämä saa vielä odottaa.
..
Kääntymisen laita on meillä vielä vähän niin ja näin. Rosa ei yhtään viihdy lattialla, joten on vaikea sanoa, osaako hän kääntyä vai ei. Välillä kun hänet laskee vatsalleen lattialle, on hän hetkessä selällään ja välillä sitten taas ei edes yritä kääntyä vaan tarmokkaasti käskee muita hänet kääntämään. Minkäänlaisia merkkejä liikkumisesta ei ole myöskään ilmassa... Jos ei sitä lähes jatkuvaa halua nousta seisomaan tai istumaan lasketa mukaan. Ollaankin mietittyä, että mahtaakohan tyttö lähteä sitten joskus suoraan kävelemään.
Kuten muutkin kuukaudet vauvan kanssa on aika ollut antoisaa, innostavaa ja inspiroivaa. Joka päivä opitaan jotain uutta ja aika menee siivillä. Välillä toki myös väsyttää ja stressaa eikä asioiden hoitaminen aina ole ihan helppoa.. Silti innolla ja odotuksella kohti seuraavaa puolenvuoden etappia!
Joulun tuoksuisin terveisin -Maarit
Ps. Oletteko te yrittäneet ottaa jouluisia kuvia teidän pikkuisista? Mahdotonta hommaa sanoisin.
Rosa on kasvanut valtavasti, vaikka pieni vielä onkin. Painonsa hän on tuplannut syntymästä ja sitä on nyt jo reilusti päälle 6 kg ja pituuttakin jo useamman sentin päälle 60 cm. Jos ulkoista massaa ei ikään nähden ihan hirveästi ole, niin luonnetta sitäkin enemmän. Meillä ei juuri itkua kuulla mutta kärttyisiä komentoja ja käskyjä tasaisesti. Nuori neiti tietää mitä haluaa eikä epäröi sitä vaatia.
Vaikka meillä käskyt ja komennot raikuvatkin, niin on Rosalla myös toki herkkä puolensa. Hän osaa vierastaa ja vieraaseen syliin joutuminen aiheuttaa lähes poikkeuksetta hätää. Tuttujen ja tutuksi tulleiden kanssa Rosa tykkää kovasti jutella ja höpötellä ja uusia äänteitä sitten testaillaan tunteella ja rakkaudella. Joskus Rosaa alkaa ujostuttamaan kun hän okein innostuu testailemaan ääntään ja silloin pitää hetki olla hiljaa ja ihmetellä miten sitä niin uskalsikin kovaa puhua.
Rosa osaa hymyillä ja nauraa. Asioita mille meillä nauretaan: hassut sanat ja äänteet (Bingo, riisikakku, kristallikruunu, päristely), aivastukset (omat ja muiden) ja se kun jotain hassua putoaa jostain, yleinenn höpsöttely sekä kutittelu. Joskus Rosa saattaa ihan itsekseen purskahtaa nauruun eikä meistä kukaan oikein tiedä mikä oli hauskaa.
Muita opittuja taitoja ja mielusia puuhia: Seisominen (pienikin aikuisen tuki riittää), jalkojen tutkiskelu, käsillä leikkiminen ja kaikenlainen tavaroiden hypistely. Etenkin seisominen on mieluista ja sitä pitäisi tehdä mieluiten koko ajan.
Kuten aiemmin kerroinkin, meillä maistellaan jo soseita. Kasvikset ovat saaneet kavereikseen hedelmiä ja marjoja. Hyvin maistuvat etenkin päärynä ja mango, makeita kun ovat. Myös oman ruokalapun syöminen on korkealla suosikkien listalla. Toistaiseksi määrät ovat vielä pysyneet noin kahdessa teelusikallisessa, mutta enemmänkin on annettu silloin kun on maistunut. Oma lusikka olisi mukavaa antaa neidille käteen, mutta sillä viuhdotaan niin mahdottomasti, että tämä saa vielä odottaa.
..
Kääntymisen laita on meillä vielä vähän niin ja näin. Rosa ei yhtään viihdy lattialla, joten on vaikea sanoa, osaako hän kääntyä vai ei. Välillä kun hänet laskee vatsalleen lattialle, on hän hetkessä selällään ja välillä sitten taas ei edes yritä kääntyä vaan tarmokkaasti käskee muita hänet kääntämään. Minkäänlaisia merkkejä liikkumisesta ei ole myöskään ilmassa... Jos ei sitä lähes jatkuvaa halua nousta seisomaan tai istumaan lasketa mukaan. Ollaankin mietittyä, että mahtaakohan tyttö lähteä sitten joskus suoraan kävelemään.
Kuten muutkin kuukaudet vauvan kanssa on aika ollut antoisaa, innostavaa ja inspiroivaa. Joka päivä opitaan jotain uutta ja aika menee siivillä. Välillä toki myös väsyttää ja stressaa eikä asioiden hoitaminen aina ole ihan helppoa.. Silti innolla ja odotuksella kohti seuraavaa puolenvuoden etappia!
Joulun tuoksuisin terveisin -Maarit
Ps. Oletteko te yrittäneet ottaa jouluisia kuvia teidän pikkuisista? Mahdotonta hommaa sanoisin.
Kommentit
Lähetä kommentti