Hei, meillä nukutaan! Näin se tapahtui!

Päivät enemmän kahvin kuin hyvin unien voimalla, yöt enemmän valvoen kuin nukkuen. Tuntien imetysmaratoneja, että uni tulisi ja tihentyvässä määrin tiheän imun kausia. Illalla olisi ehkä hetki omaa aikaa, mutta vauva on erimieltä. Sinä et nouse minun vierestä äiti tai huudan niin, että koko talo tietää, että sinä jätit minut yksin!

Mutta nyt... Mutta, nyt meillä nukutaan ja se on ihanaa! Kerron  miten se tapahtui, muutama pohjustava sana kuitenkin ennen sitä. Lapsentahtisuus on ihana asia ja kaikki arvostus niille äideille jotka jaksavat odottaa, että lapsi vain alkaa nukkumaan. Se on hienoa. Meille kuitenkin useista eri syistä tuli aika lopettaa tunnin välein heräilyt. Päätös tehtiin ja sitä pohdittiin niin vauvan, minun kuin muunkin perheen jaksamisen kannalta. Tämä tuntui meille oikealta ajalta. Mitään virallista unikoulu ohjetta emme noudattaneet, emmekä varmasti mitään yleisiä suosituksia ylipäänsä. Meillä oli vahva tunne siitä, että syy jatkuvasti huonontuviin yöuniin oli meillä  vauvan tavoissa nukahtaa eikä esimerkiksi hampaissa, mahavaivoissa tai vääränlaisessa päivärytmissä. Siksi pureuduime nimenomaan uudenlaisen nukahtamistavan opetteluun silläkin uhalla, että siitä tulee itkua. Ja tulihan siitä. Yhdeksi yöksi. Toinen sujui jo paremmin. Kolmantena nukuttiin ne kuuluista täysipitkät yöunet ilman itkuja. Tässä siis meidän ohjema millä unet löytyivät:

1.Päivä täyteen ohjelmaa ja kivaa tekemistä. Illalla maha niin täyteen ruokaa kuin menee. Rintamaitoa, korvikemaitoa, puuroa. Mitä tahansa mikä vauvalle maistuu. Rosalle aloitetiin jo aikaisemmin iltapuuro, mutta siitä sinällään ei ollut  apua nukkumiseen eli nälkä ei ollut syy heräilyyn. Kohdan kolme takia haluasin kuitenkin olla 100% varma, että vauvalla ei ole nälkä.

2.Iltarutiinit ja aikaa halitella ja sylitellä. Nämäkin meillä olleet käytössä Rosan syntymästä asti, mutta mainitsen ne nyt kuitenkin, sillä koen nämä tärkeiksi niin itselleni kuin vauvallenikin.

3. Sitten SE muutos mikä sai Rosan nukkumaan. Päätin ettei Rosa enää saa nukahtaa rinnalle. En ymmärrä miksi oikein opettamalla olen sellaisen tavan opettanut joskus. Se vain oli niin kivaa ja ihanaa ja helppoa.. mutta, kääntyi sitten itseään vastaan myöhemmin. Näin siis meillä, ei ehkä muilla. Koska, olen tuloksetta yrittänyt tätä toimenpidettä aikaisemminkin päädyimme niinkin radikaaliin ratkaisuun kuin siihen, että iltamaidon jälkeen maito vain pullosta. Tämän päätöksen helpottamiseksi toteutimme asian niin, että minä siirryin sohvalle ja isä otti Rosan kainaloon nukkumaan. Ei peruutus mahdollisuutta.

4. Sovitut ruoka-ajat yöksi. Rosa saa maitoa pullosta ensimmäisen kerran, jos on hereillä klo 2.00. Sinne asti mennään ilman ruokailua. Sen jälkeen ruokaa saa kahden tunnin välein, jos tarve vaatii. Ylös noustaan aikaisintaan klo 6.00 ja silloin myös imetän ensimmäisen kerran. Nämä ovat muodostuneet sen huonoimman mahdollisen yön heräämis/ruokailu ajoiksi. Eli hunoimmillaan herätään klo 2.00, klo 5.00

4.Sitkeys, päättäväisyys ja usko siihen, että tämä on meille hyväksi. Luovutus olisi merkinnyt vain sitä, että Rosa reppanaa on ihan turhaan ja syyttä itketetty, joten minä pysyin sohvalla ja Rosa isän kainalossa. Meillä tosiaan yksi yö riitti itkua, sen jälkeen Rosa omaksui uuden tavan nukahtaa -aikuisten viereen, mutta ilman maitoa/hytkyttelyä/kantamista.

Tämän "unikoulun" jälkeenkin on toki tullut parempia ja huonompia öitä, mutta enemmän parempia ja vähemmän honompia. Eikä huonot ole olleet niin huonoja kuin ennen ja niille on sitten löytynyt syitä kuten vieras paikka, vilu, uudet taidot jne ja silloin on tietysti menty tilanteiden mukaan ja joustettu vauvan tarpeiden mukaan.


Kaikille unettomille onnea ja menestystä hyvien yöunien löytämiseen omalla tavallaan ja tahdillaan toivottaa Maarit