Olen blogissa esitellyt kaikki Amerikan kotimme. Nyt on viimeisen taloesittelyn vuoro, sillä asumme loppumatkan hotelleissa. En näe hotellihuoneiden esittelyssä järkeä, sillä ne kaikki ovat lopulta aika samanlaisia. Airbnb:n kautta vuokratuissa kodeissa on jotain erilaista, edes ripaus Amerikkaa - niin hyvässä kuin pahassa.
Kuten blogissa kerroin, maaliskuun asuimme hulppeassa omakotitalossa meren rannalla. Kuun vaihtuessa muutimme Nashvillen keskustaan yksiöön. Pelkäsin miten pärjäämme yksiössä, etenkin, kun olimme saaneet maistaa kartanoelämää. Kaikki meni lopulta hyvin, ainakin mitä asunnon kokoon tulee. Kotimme osoittautui yllättävän tilavaksi.
Asunnosta löytyi olohuone ja pitkän käytävän, jota Julius tykkäsi juosta edes takaisin, päästä löytyi keittiö ja wc. Olohuone oli ihan viihtyisä. Meillä ei ollut mukana matkasänkyä tai muutakaan vauvansänkyä, joten virittelimme sohvasängystä Juliukselle nukkumapaikan. Tv:stä ei voinut katsoa kuin Netflixiä, mutta eipä tuo juuri haitannut. Pikkuvikoja.
Keittiö oli pieni mutta toimiva. Asunto oli juuri rempattu ja kaikki oli uutta paistinpannusta lähtien. Minua jännitti kaasuhellan käyttö, mutta lopultahan se osoittautui todella hyväksi ja helppokäyttöiseksi.
Kerrostalon, jossa asuntomme sijaitsi, aula oli viihtyisä, ja toisinaan hengailimme siellä. Aulassa soi rentouttava musiikki ja kahvi-/kaakaoautomaatista sai ottaa ilmaiseksi juotavaa niin paljon kuin halusi. Plussaa myös vesiautomaatista!
Kellarikerroksesta löytyi pesutupa. Pari kertaa hyödynnettiin tuvasta löytyy limppariautomaattia. 600 ml pullo kokista maksoi dollarin - näin Amerikassa.
Päällisin puolin kaikki oli siis kunnossa ja asunto varsin mukava. Elomme asunnossa ei kuitenkaan sujunut aivan ongelmitta. Ensinnäkin olemme kaikki tottuneet nukkumaan pimeässä. Asunnossa ei ollut verhoja, joten etenkin Juliuksen nukuttaminen päiväunille oli yhtä taistelua. Yleensä Julius nukahtaa noin 5 minuutissa - nyt siihen meni tunnista kolmeen.
Toiseksi etenkin keittiö haisi todella voimakkaasti tupakalta. Siirsimme ruokapöydän keittiöstä olohuoneeseen, sillä tupakanhajun keskellä ei paljoa tehnyt mieli ruokailla. Kolmanneksi, ja tämä on se kaikista pahin, aivan asuntomme vieressä rakennettiin parhaillaan kerrostaloa. Rakennustyömaasta kantautui melua. Tämä ei oikeastaan haitannut päivisin, mutta ne yöt... Kaikista kovaäänisimmät työt tehtiin öisin, kello 24-6!! Ikkunat eivät vaimentaneet yhtään ääniä - oli aivan kuin ikkunoita ei olisikaan. Betonimyllyt jyskyttivät. Melu oli jotain aivan käsittämätöntä, niin kovaa, että oikeasti korviin sattui. Joskus oli onneksi hiljaisempia öitä, jolloin sai nukuttua edes vähän.
Tunsin suurta helpotusta, kun pakkasimme tavarat matkalaukkuihin ja lähdimme kohti lentokenttää. Jospa vihdoinkin saisi nukkua, pimeässä. Ilman betonimyllyjen karjuntaa.
Voikaa hyvin,
Tiina
 |
| Kerrostalo, jossa asuimme pari viikkoa |
Kuten blogissa kerroin, maaliskuun asuimme hulppeassa omakotitalossa meren rannalla. Kuun vaihtuessa muutimme Nashvillen keskustaan yksiöön. Pelkäsin miten pärjäämme yksiössä, etenkin, kun olimme saaneet maistaa kartanoelämää. Kaikki meni lopulta hyvin, ainakin mitä asunnon kokoon tulee. Kotimme osoittautui yllättävän tilavaksi.
Asunnosta löytyi olohuone ja pitkän käytävän, jota Julius tykkäsi juosta edes takaisin, päästä löytyi keittiö ja wc. Olohuone oli ihan viihtyisä. Meillä ei ollut mukana matkasänkyä tai muutakaan vauvansänkyä, joten virittelimme sohvasängystä Juliukselle nukkumapaikan. Tv:stä ei voinut katsoa kuin Netflixiä, mutta eipä tuo juuri haitannut. Pikkuvikoja.
 |
| Olohuone kuvattuna lähtöaamuna |
 |
| Julius mielipuuhassaan |
Kerrostalon, jossa asuntomme sijaitsi, aula oli viihtyisä, ja toisinaan hengailimme siellä. Aulassa soi rentouttava musiikki ja kahvi-/kaakaoautomaatista sai ottaa ilmaiseksi juotavaa niin paljon kuin halusi. Plussaa myös vesiautomaatista!
 |
| Jokapäiväinen vaahtokarkkikaakao pitää luut piilossa... |
Kellarikerroksesta löytyi pesutupa. Pari kertaa hyödynnettiin tuvasta löytyy limppariautomaattia. 600 ml pullo kokista maksoi dollarin - näin Amerikassa.
Päällisin puolin kaikki oli siis kunnossa ja asunto varsin mukava. Elomme asunnossa ei kuitenkaan sujunut aivan ongelmitta. Ensinnäkin olemme kaikki tottuneet nukkumaan pimeässä. Asunnossa ei ollut verhoja, joten etenkin Juliuksen nukuttaminen päiväunille oli yhtä taistelua. Yleensä Julius nukahtaa noin 5 minuutissa - nyt siihen meni tunnista kolmeen.
 |
| Viritettiin yöksi pyyhkeitä suojaamaan katuvaloilta. |
Toiseksi etenkin keittiö haisi todella voimakkaasti tupakalta. Siirsimme ruokapöydän keittiöstä olohuoneeseen, sillä tupakanhajun keskellä ei paljoa tehnyt mieli ruokailla. Kolmanneksi, ja tämä on se kaikista pahin, aivan asuntomme vieressä rakennettiin parhaillaan kerrostaloa. Rakennustyömaasta kantautui melua. Tämä ei oikeastaan haitannut päivisin, mutta ne yöt... Kaikista kovaäänisimmät työt tehtiin öisin, kello 24-6!! Ikkunat eivät vaimentaneet yhtään ääniä - oli aivan kuin ikkunoita ei olisikaan. Betonimyllyt jyskyttivät. Melu oli jotain aivan käsittämätöntä, niin kovaa, että oikeasti korviin sattui. Joskus oli onneksi hiljaisempia öitä, jolloin sai nukuttua edes vähän.
Tunsin suurta helpotusta, kun pakkasimme tavarat matkalaukkuihin ja lähdimme kohti lentokenttää. Jospa vihdoinkin saisi nukkua, pimeässä. Ilman betonimyllyjen karjuntaa.
Voikaa hyvin,
Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti