Unettomat Seattlessa

Maarit kertoi edellisessä postauksessa meidän viettävän blogissamme äitiys-teemakuukautta. Toukokuun aikana julkaisemme erityisesti äitiyteen liittyviä postauksia. Ennen kuin itse tartun tuohon aiheeseen, kerron teille, mitkä fiilikset jäi Amerikan länsirannikosta.

Joukossa saattaa olla uusia lukijoita, joten pähkinänkuoressa, mistä siis on kyse: Lähdimme koko perhe tammikuussa Amerikkaan miehen töiden perässä. Tammikuusta maaliskuuhun asuimme pienessä Annapolis-nimisessä kaupungissa. Huhtikuussa olimme kaksi viikkoa Nashvillessä ja kaksi viikkoa länsirannikolla, lähinnä Seattlessa. Paikkaa vaihdoimme siksi, koska miehelläni oli työtehtäviä eri puolella jenkkilää. Toukokuussa olemme Annapolisissa ja New Yorkissa, josta lennämme takaisin Suomeen. Matkasta kertovat postaukset löytyvät "Amerikka"-tunnisteen alta.

Kun astuimme Seattlen lentokentän ovista ulos, minut valtasi vahva tunne: tässä on jotain niin tuttua. Aivan kuin olisin tullut kotiin. Seattlen lähettyvillä maisemat olivat metsäiset, aivan niin kuin Suomessa. Mitä enemmän Seattlen lähettyvillä liikuin, sen enemmän alueeseen ihastuin. Löytyi Suomesta tutut metsät, järvet ja joet, mutta myös lumihuippuiset vuoret. Mieleen jäi erityisesti eräs taukopaikka: siemailin kokista ja ihailin lumihuippuisia vuoria, asteita oli reilu parikymmentä astetta. Pitkästä aikaa tuntui, että ai vitsi on hienoa olla täällä.

Itse Seattlen kaupunkikin oli oikein mukava ja poikkesi niistä USA:n kaupungeista, joissa olin aiemmin käynyt. Seattle oli vihreämpi kuin monet muut USA:n kaupungit ja mikä parasta - Seattlessa vaikutti olevan toimiva julkinen liikenne! Se on täällä harvinaista herkkua.

Tunnetuimman maamerkin, Space Needlen, luokse pääsi julkisilla. Alueelta löytyi todella hieno leikkipuisto!

Seattle on tunnettu muun muassa siitä, että ensimmäinen Starbucks-avattiin Seattlen keskustaan. Täältä myös on kotoisin Jimi Hendrix ja eräät tunnetut yritykset kuten Amazon ja Microsoft.

Ensimmäisen Starbucksin luona riitti väkeä. Jonoa oli niin paljon, että päätin hakea teen toisesta Starbucksista. Ja niitähän riittää - Seattlessa on noin 150 Starbucksia.

Mikä myös ilahdutti, oli kahviloiden ja leipomoiden runsas määrä. Seattlen keskustan kujilla näkyi toinen toistaan viihtyisämpiä kahviloita. Annapolisissa oli muutama ei-niin-viihtyisä kahvila, josta sai juuri sen yhden kupin kahvia ja muoviin käärityn esanssisen muffinssin. Hienoja kuppikakkuja, juustokakkuja, brownieita yms. ei todellakaan saanut ja sama koskee myös muita itärannikon kaupunkeja. Länsirannikon kahvilakulttuuri voittaa siis idän ihan sata nolla! Mikä muuten pisti silmään Seattlessa, pieniä espressoa tarjoavia kahviloita ja pieniä kojuja oli kaikkialla. Myös tie Seattlesta vuorille oli espressokioskeja täynnä.

The Yellow Leaf -kahvilan kuppikakkuja. Vadelma-valkosuklaakuppikakku oli jotain niin hyvää! Paras syömäni kuppikakku ikinä!

Seattlessa oli mukava rupatella ihmisten kanssa, sillä kaikki tietävät Suomen. Tämä johtuu osittain historiasta, osittain siitä, että suomalaisia on muuttanut mm. it-työn perässä sinne. En osaa sanoa, kuinka aktiivisia suomalaisyhteisöjä täällä on, mutta suomalaisia on!

Jos sattumoisin olet käymässä Seattlessa, suosittelen lämpimästi Columbia-Centeristä löytyvää näköalatasannetta (Sky View Observatorio). Sisäänpääsy on puolet edullisempi ja paikka korkeammalla kuin turistien suosimassa Space Needlessä. Ja vielä, miksi menisi Space Needleen, tunnetuimpaan maamerkkiin katsomaan maisemia, kun silloin se itse jää näkemättä?

Kaiken kaikkiaan Seattlesta jäi siis todella hyvä kuva. Kiva oli tuntea hetken olonsa kotoisaksi ja kahvilakulttuuri hakee vertaistaan. Kaupunkia ympäröiville vuorilla olisi viettänyt mielellään useita päiviä.

Aurinkoisin kevätterveisin,
Tiina Annapolisista

Ps. Julius herää yössä noin 30 kertaa, ja vietimmekin unettomia yötä Seattlessa. Kiitos Juliuksen, sain käyttää postauksessa tuota kliseistä otsikkoa :D